No niin,mistähän surullinen tarina alkaa....mummolan olohuoneessa käy pulina ja pulputus,kun Martta siskoineen päivittelee kylän juttuja sekä tutkii viherkasvin elämää.Elmeriä alkaa pikku hiljaa tympiä koko talvi,meri on jäässä ja koko elämä makaa,niinkuin joululaulussakin sanotaan.Hirveää päänsärkyä helpottaakseen ukko lähtee ulos ja kas,huomaa ikivanhat sukset siinä hangessa tönöttämässä.Ensi töikseen ukko nappaa surutta Martan kynttilän ja sutii sillä suksen pohjat-luiston taatakseen.Sen jälkeen hän sovitteleekin jo saappaat paikoilleen ja kiroilee hiljaa--sauvoista näyttää puuttuvan osia.Onko se nyt kummakaan,jos kaikki nippelit ja nappelit ei enään ole kohdallaan,onhan suksilla(kin) jo ikää.
Elmeri lykkää sukset vauhtiin ja kohta tuuli suhisee korvissa,taivaan tähdet lamppunaan ja lumi tuiskuna takanaan ukkeli laskee vauhtia kovemmas ja tuntee samalla mielensäkin piristyvän....
5 kommenttia:
Eihän se ollut ollenkaan surullinen tarina! Tekaisit sukset sitten kotosalla, vai? Kyllä Elmerin nyt kelpaa!
eheei,en tiiä,tekasin sukset joo,mutta surullinen se on siksi,kun olis ollut kiva käydä ihmisten ilmoilla ja olla ilman pääkipua,eikkä nuo sukset oikeen suksilta näytä :(
Vallan mainiot sukset!!!!
kiitos :)
Hienot sukset ja kaikki!
Blogissani on sinulle jotain...
Lähetä kommentti